Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2023

Dancepop

Britney Spears – …Baby One More Time(Digital Deluxe Version)(1999)

Jätä kommentti

Tätä seuraavaa arvostelukohdetta pohtiessani taisin jo alitajuntaisesti pohjustaa päätöstä siitä, että kyseessä olisi pop-albumi sillä, että kuuntelin jo valmiiksi pop-musiikkia omasta nuoruudestani tehdessäni ruokaa. Valintaa tehdessäni myös mietin jostain syystä niitä artisteja, mitkä lapsuudessa on erityisesti jättäneet kysymysmerkkejä päähän. Yksi niistä on kyllä ehdottomasti Britney Spears ja nytpä arvostelussa onkin hänen debyyttiläpimurtolättynsä …Baby One More Time.

Britney Spearsin skandaalit tiedetään, mutta en ala niitä tässä sen enempää ruotimaan. Sinne mahtuu avioeroja, pään kaljuksi ajamista ja vaikka mitä hänen hyvinvointinsa tapetille nostamista. Polemiikkia tästä naisesta ollaan kansaan saatu, mutta itse haluan kuitenkin pureutua tähän itse asiaan enemmän, eli millaista musiikkia hän on saanut aikaan ennen kaikkea hurlumheitä. Kun asiat eivät olleet vielä karanneet pahasti kädestä. Millainen albumin kansikuvassakin olevan viattoman näköinen Britney meillä oli tarjolla alkuaikoinaan.

Debyyttialbumia on pidetty tienä tähtiin, ja se alkaa kyllä todella vahvoilla nostalgiapärinöillä, kun nimikkokappale ja (You Drive Me) Crazy laittaa tietokoneella istuvan arvostelijankin hieman keinumaan. Ehdottomia klassikoita alkupalana. Näiden kahden jälkeen tulevat kappaleet eivät ole niin soitettuja, mutta Soda Pop tarjoaa ysärin loppuaikojen tuttua rytmittelyä, ikäänkuin Backstreet Boys olisi vaihdettu naislaulajiin. Born To Make You Happy ihastutti pianomelodioillaan, vaikken saanut siitä irti mitään erityisen spesiaalia muuta. Slovarin From The Bottom of My Broken Heartin jälkeen mielestäni paras kappale alun jälkeen on I Will Be There, josta mieleeni juolahti jokin Alanis Morissetten tai Jennifer Lopezin pikkuserkku.

Puolimatkassa levyä vastaan tulee duetointia Don Philipin kanssa kappaleessa I Will Still Love You. Kuorolaulanta taustalla korostaa kappaleen sanomaa. Deep In My Heart on hauskan rytmikäs menopala, hieman yllättävä tässä tähän asti imelässä ja tunteikkaassa albumissa. Thinkin’ About You ja E-Mail My Heart eivät erotu osakseen juurikaan siitä, mutta The Beat Goes On kuulostaa hauskalta, jossa elektroäänet ja lyömäsoittimet tuovat värikkyyttä mystiseen atmosfääriin. B-puolella olevat kappaleet I’ll Never Stop Loving You ja Autumn Goodbye palaavat takaisin tuttuun tyyliin. Deluxe-versiossa saamme kuulla B-puolen lisäksi vielä kaksi menevää lisäversiota nimikkokappaleesta.

Tätä 12. tammikuuta vuonna 1999 ilmestynyttä pop-albumia on ehditty myydä jo yli 25 miljoonaa kappaletta. Sen tuottajia ja sanoittajia olivat pääosin Max Martin, Jörgen Elofsson ja Eric Foster White. Britney sai albumilla kaksi Grammy-ehdokkuutta (Best New Female Artist), (Best Female Vocal Pop Performance), ja teki ennätyksiä olemalla nuorin koskaan BillBoard Top 100-listan kärjessä ja olemalla nuorin koskaan, joka on listaykkönen Billboardin sekä albumi- että singlelistalla. Ysärin lopun pop-ikonihan tässä on siis ehdottomasti kyseessä, ja aikansa nuorisomusiikin tukipilari. Albumi toi Spearsille myöskin kiertueen One More Time Tour, joten mistään sameasta pikkujulkaisusta ei ole kyse.

Ikimuistoisena albumina pidän tätä itsekin, ja kaksi ensimmäistä kappaletta kuuluu omiin pop-suosikkeihin. Sen jälkeen melodinen, hidas ja tunteikas tunnelma kimaltaa ysärinhohtoaan. Mielenkiinto tällä levyllä tosin on hyppivää, sillä menopaloja alun jälkeen tulee vähä siellä täällä ja tunteikas ja hidas tunnelma voi jatkua parikin biisiä taas putkeen. I Will Be There, Deep In My Heart ja The Beat Goes On saavat kuitenkin maininnat svengaavuudesta, ja hidastaa liikaa menopalojen putoamista alun jättihittien jälkeen. Tuotanto on onnistunut hyvin ja pieniä elementtejä levyltä kyllä löytyy. Levy sopii ysärifiilistelijälle mainiosti, sillä tekoaika erottuu biisien pohjissa mainiosti, mutta yleisesti menevän pop-albumin etsijälle tosin voisin suositella vain puolia kappaleista.

Suomirock

Ultra Bra – Kroketti (1997)

Jätä kommentti

Jaa, jollainhan se peli on avattava. Aloitetaan tämän blogin spontaaniuden tavoitteleminen sillä, että valitaan jokin artisti ja levy, joka on juuri nyt kovassa soitossa. Valinta helpottuikin kummasti, kun tiedän hurahtaneeni tänä kesänä tällaiseen suurorkesteriin kuin Ultra Bra. Otetaan nyt käsittelyyn legendaarinen hittipitoinen reilu 40-minuuttinen Kroketti. Ja menestyksenä kyseinen levy tiedetään. 1.kesäkuuta 1997 ilmestyneen teoksen levy-yhtiönä toimi Johanna Kustannus, ja se oli Suomen virallisella listalla yhtäjaksoisesti yhteensä 90 viikkoa vuosina 1997–1999. Albumi myi kultaa ja platinaa vuonna 1999 ja tuplaplatinaa 2000.

’’Hei hoi Hauki, tervetuloa Tukholmaan’’ alkoi soimaan Ylen Radio Suomella yksi kaunis päivä tässä kesäloman varrella makkaraa paistaessa äitini mökillä, ja kyllähän tällainen kuuntelijakorva sen sieltä takkatulen puheen taustalta erottaa tehokkaasti. Siitä mieleeni tuli kuunnella tämä albumi taas alusta loppuun jokin kaunis päivä, vaikkakin se onkin jo neljäs kuuntelukerta tänä kesänä. Myös Sinä Lähdit Pois oli ensimmäinen kappale, minkä osasin laulaa jo 4-vuotiaana alusta loppuun ulkoa, miettimättä kappaleen sanomaa sen pidemmälle.

Pääsanoittaja Anni Sinnemäen sanoituskynä on laulanut tiuhaan ysärin loppuvuosina, kun tämä suuryhtye on ikimuistoiset sanoituksensa saanut. Sinnemäki arvelee sanoitustensa pohjan tulevan osaksi venäjän kirjallisuuden opintojensa aikana, ja lyriikoita kuunnellessa selvä taiteellinen (ja poliittinen) ote kyllä paistaa. Biisit käsittelevät usein ihmissuhteiden rakennelmia kuten eroa (Sinä Lähdit Pois), luottamuksen pettämistä (Älä Soita Tänne Enää Koskaan), riitoja (Savanni Nukahtaa) ja turvan tuomista (Minä Suojelen Sinua Kaikelta). Kantaa otetaan myös ulkomaisen tuotannon ihannointiin (Hauki) ja keskusta-puolueen kapinointiin (Suosi Ulkomaista). Pärnu-biisissä on hieman yksinäinen tunnelma ja Hauki-biisissä kuuntelija on selvästi tervetullut Ruotsin maaperälle. Hauki-kappaleessa sanoituskynän varressa on ollut Janne Saarikivi ja Suosi Ulkomaista-kappaleessa Pekka Lahdenmäki.

Näin iän ainaisen nousemisen myötä alkaa ihminen huomaamaan, kuinka sitä aina arvostaa musiikin täyteläisyyttä entistä enemmän. Ultra Bra on kuin hyvässä konditoriassa leivottu hääkakku, jonka koristukseen on panostettu monilla eri väreillä. Pianisti ja mastermind Kerkko Koskisen ryhmä on sisältänyt yhteensä 12 jäsentä, joista jopa 5 laulajia. Rumpali Antti Lehtistä voidaan pitää yhtenä maan parhaista rumpaleista, kun biisit kuten Älä Soita Tänne Enää Koskaan ja Heppa sisältävät vaihtuvia ja nopeita vaihdoksia ja mikrosooloja. Kerkko Koskisen pieniä pianomelodioita, Joel Melasniemen kitarasooloja sekä Marko Portinin saksofonin törähdyksiä on ympäriinsä koko levyllä. Hääkakun koristuksesta vastaa Terhi Kokkosen, Vuokko Hovatan ja Anna Tuluston sekä Arto Talmeen ja Olli Virtaperkon kuorolaulanta, joka parhaiten näkyy kappaleilla Haikara, Savanni Nukahtaa ja Minä Suojelen Sinua Kaikelta.

Rock, jazz ja pop vuorottelevat kauniisti yhdessä. Ainoa ikävä asia tällä taideteoksella on runsaudenpula, jos sitä ongelmaksi voisi kutsua. Kiistaton klassikkoalbumi ja perehtymisen arvoinen suositus. Nimensä mukaan Ultrahyvää musiikkia.