Albumikimaran yksi osa sisällöntuotannosta keskittyy yksittäisten studioalbumijulkaisuiden sijaan kokonaisiin studiotuotantoihin. Tässä osiossa pureudutaankin enemmän yhtyeiden tarinaan vuosien ja julkaisuiden kautta, samalla tuttua albumin sisältöä arvioiden. Ensimmäinen orkesteri, jonka skaala käydään läpi tässä osiossa, on suomalainen pop rock-yhtye PMMP. Yhtyeen muodostivat koko uransa ajan laulajat Mira Luoti ja Paula Vesala, sekä kitaristi Mikko Virta, basisti Juho Vehmainen ja rumpali Heikki Kytölä. Yhtyeen säveltäjänä ja tuottajana toimi myös yksinoikeudella Jori Sjöroos koko bändin aktiiviuran ajan.
PMMP on ehdottomasti kirjoittajan yksi kaikkien aikojen suosikkiyhtyeitä, jonka tahdissa on leikitty pihalla lapsena, laulut on tunnistettu radiossa koko lapsuuden ja nuoruuden ja näin aikuisena yhtye on iskenyt vielä lujempaa ja saanut tunnetilan kuin tunnetilan voimakkaana esiin. PMMP on jopa lääkinnyt krapulan! Koko habitus sai kirsikan kakun päälle elokuussa 2024, kun kirjoittaja sai olla todistamassa yhtyeen stadionkiertuetta Helsingin Olympiastadionilla. Keikka oli ikimuistoinen ja energinen, ja varmasti yksi PMMP:n uran upeimpia, vaikka olikin osa comeback-kiertuetta.
PMMP on yksi suomen populäärimusiikin historian menestyneimpiä yhtyeitä, ja on kauhonut lukuisia palkintoja, kuten Vuoden yhtye, Vuoden albumi, Vuoden pop-albumi, Vuoden artisti, Vuoden biisi ja Vuoden live-esiintyjä. Lähdetään ruotimaan yhtyeen tarinaa 2000-luvun alusta.
Studiotuotannoissa arvioasteikko löytyy jokaisen albumiarvion lopussa linkistä.
Kuulkaas Enot! (2003)
Oli vuosi 2002, kun Mira Luoti ja Paula Vesala tapasivat toisensa laulukilpailussa Popstars. Heidät alkuunsa yhdisti musiikin monitoimimies Kari Hynninen, ja Aikakone-yhtyeestä tuttu Maki Kolehmainen olisi tehnyt tytöille kappaleita. Se suunnitelma meni kuitenkin karille, ja tytöt löysivät Makin tilalle tuttavansa Jori Sjöroosin. Yhtyeen nimi tuli lyhenteestä ’’Paulan ja Miran Molemmat Puolet’’. Yhtyeen ja albumin ensisinkku oli Rusketusraidat, josta kesällä 2003 tuli kultaa myynyt megahitti ja joka lopulta päätyi vuoden myydyimmäksi sinkuksi. Syyskuussa ilmestyi Kuulkaas Enot! ja siitä tuli lopulta PMMP:lle Vuoden pop/rock tulokas-Emma. Albumi on myynyt noin 45 000 kappaletta oikeuttaen sen platinarajan rikkoutumiseen.
Kuulkaas Enot! uhkuu nuorten laulajien energiaa, ja on yhtyeen punk-henkisempää osastoa. Kappaleet Niina, Rusketusraidat ja Isin Pikku Tyttö edustavat albumin kapinallisempaa ja menevämpää osastoa, kun taas Kesä -95 ja Joutsenet hitaampaa puolta. Levy on mielenkiintoisesti rakennettu, sillä menohitin perään voi usein tulla hitaampi kappale (Rusketusraidat-Joutsenet) tai iloinen kappale ja perään rajua kapinahenkeä (Onnellinen Päivä-Isin Pikku Tyttö). Levyllä voi myös usein kuulla 2000-luvulla vaihtoehtorockissa käytettyjä diskomaisia äänitehosteita, kuten kappaleissa Onnellinen Päivä, Ikuinen Leikki tai Niina. Nuoruuden uhmaa ja energian osoittamista on hittien lisäksi kappaleessa Odotan, ja Poika on ehdottomasti levyn hienoimpia tunnelmointikappaleita, todella aliarvostettu kappale synkän tarinansa kanssa.
Debyyttilevyksi elementit ovat todella hyviä, ja sanoitukset käsittelevät nuoruuden energiaa sen monissa väreissä. Oikeastaan levy kuvaa hienosti suomalaisnuoren värimaisemaa, kun kesällä juhlitaan ja tuhlataan sukulaisilta saatuja rahoja, otetaan kaveri luokse asumaan ja ylipäätään odotetaan, että jotain lystikästä tapahtuisi. Toinen megahitti Joutsenet saa puolestaan pohtimaan suomen kylmän ajan keskellä tulevaa melankoliaa, joka meille pohjolassa asuville on hyvinkin tuttua. Kun suomirock-yhtye tekee debyyttilevyn, voisin ajatella levyn keskittyvän juuri tällaiseen ajatteluun.
Kuulkaas Enot!
Kovemmat Kädet – Kumiversio (2005)
Debyyttilevyn jälkeinen suosio nosti yhtyeen kartalle ja sai tulokaspalkinnon myötä yhtyeen kiertämään suomea, ja tulipahan vuonna 2003 käytyä R-kioskin mainoksessakin. Vaikka Kuulkaas Enot! kärsi hieman debyyttilevyille ominaisesta raakilemaisuudesta ja melko kapeasta aihemateriaalista sanoituksissa, oli se hieno suomirock-teos kaiken kaikkiaan. Kakkoslevy Kovemmat Kädet julkaistiin 9.maaliskuuta 2005 levy-yhtiö BMG:n kautta ja koska alkuperäinen levy ei sisällä lisähittejä Kumivirsi ja Pikkuveli, arvioidaan tänään Kumiversio, johon sisältyy lisäbiisit.
Kakkoslevyä voidaan usein pitää kehitysaskeleena ensimmäisestä, jossa moni asia voidaan hioa debyyttiä parempaan kuntoon. Kovemmat Kädet ei vain hionut itseään paremmaksi, vaan on kiistatta yksi suomirock-historian upeimpia teoksia. Sen lisäksi että alkuperäinen painos oli Suomen virallisella albumilistalla parhaillaan sijalla viisi ja kumipainos sijalla kaksi, pysyi se tällä listalla yhteensä jopa 57 viikkoa. Levy on myynyt ylivoimaisesti yhtyeen suurimman levymäärän, joka on yli 100 000 kappaletta. Se ylittää tuplaplatinan rajan. Albumi on palkittu vuoden 2005 parhaaksi kotimaiseksi albumiksi, ja vuonna 2019 levy äänestettiin musiikkilehti Soundin kriitikkoäänestyksessä 2000-luvun parhaaksi kotimaiseksi albumiksi.
Kappaleiden rakenteet ja sanoitukset ovat monipuolisia ja käyvät läpi monia eri tunnetiloja, unohtamatta sitä debyyttilevystä jäänyttä nuoruuden energiaa. Ensimmäinen sinkku Päiväkoti on koskettava erobiisi, joka on laitettu kauniin arkisiin kansiin. Toisena sinkkuna tuli Oo siellä jossain mun josta tulee eroahdistus tai kaukosuhde mieleen. Kolmas sinkku Matkalaulu vuorostaan on täysin ajankulun unohtava matkustuslaulu omien rakkaiden seurassa ja neljäs sinkku Pikkuveli on sydämet sulattava laulu pikkusisarelle. Se on cover-biisi Noitalinna huraa!- yhtyeen kappaleesta. Kaikki sinkut niittivät jättimenestystä, joista Matkalaulu nousi vuoden parhaaksi kotimaiseksi kappaleeksi. Kumivirsi puolestaan oli vuoden 2005 virallinen kesäkumihitti.
Levyn äänimaailmassa on vellovuutta ja ahdistavuutta, kuten kappaleissa Auta mua jossa ollaan selvästi juututtu epämukavaan ihmissuhteeseen ja nimikkokappale, joka kertoo nuoren ihmisen katoamisesta ja surmasta. Soundimaailma pystyy olemaan myös jopa debyyttilevyä raskaampi, kun orkesteri laittaa koko rock-olemuksensa likoon kappaleessa Matoja. Kaihoisat syntikat soivat erittelemättä lähes jokaisella kappaleella, mistä päästäänkin siihen mistä tämä levy laulaa.
Albumi on teos mielenterveyden kimuranttiudelle, parisuhdeongelmille ja sille, mitä ihmiset voivat toisilleen saada aikaan. Levyllä lauletaan ajasta, jossa hienoa parisuhdetta vielä hieman haaveillaan (Oo siellä jossain mun), parisuhteessa vellomista, jossa riidat ja itsetunto-ongelmat kukkivat (Matoja, Auta Mua) sekä ajasta eropäätöksen jälkeen (Päiväkoti, Onni, Olkaa yksin ja juoskaa karkuun), joista Onni on tullut jälleen yhdessä eroprosessissa eteenpäin ja Olkaa yksin ja juoskaa karkuun käsittelee omaa pessimismiä ja vioissa vellomista. Levyn lopussa ihmismieli on hieman saanut kolhuja, kun Maria Magdalena vuodattaa marttyyriyttä ja tarvetta palvella muita itsensä sijasta ja Salla tahtoo siivet on surullinen tarina suruun vaipuneelle ihmismielelle.
Parisuhteen lisäksi ystävyyttäkin käsitellään. Meillä kaikilla on niitä läheisiä tai tuttavia, omassa maailmassaan eläviä jääräpäitä kappaleessa Mummola, mutta myös Matkalaulu keskittyy hienosti myös läheisten kautta saadun yhtenäisen ajanvieton tärkeyteen.
Albumi on vain kokonaisuudessaan upea ja osaa asettua meidän monen elämässä ihmissuhdekolhuja saaneiden ja käsittelevien asemaan, mutta myös itsensä vikojen löytämiselle. Joukossaan niitä harvoja.
Kovemmat Kädet
Leskiäidin Tyttäret (2006)
Jo tässä vaiheessa uraansa PMMP oli nostanut itsensä pysyvästi kartalle suomirockin historiassa, kun takan on kaksi menestynyttä studiolevyä ja useampi palkinto kaapissa. Meno ei kuitenkaan hidastunut, vaan päinvastoin. Yhtye piti väliä ainoastaan puolitoista vuotta, kun kolmoslevy Leskiäidin Tyttäret julkaistiin 15.marraskuuta 2006. Kolmoslevyn odotukset olivat korkealla, ja hyvin mielenkiintoista tässä vaiheessa olikin nähdä, minkälaisen version yhtye saa vielä itsestään esiin.
Leskiäidin Tyttäret aloitti julkaisunsa lähestymistä kolmella sinkulla, joista kolmantena julkaistu Joku Raja oli yhtyeeltä kantaaottavampaa materiaalia. Kappale julkaistiin kansainvälisenä naistenpäivänä 8.maaliskuuta 2006, ja se on nimetty oikeusjärjestö Amnesty Internationalin ’’Joku Raja!’’-kampanjan mukaan. Kappale on voimakas kannanotto perheväkivaltaan, joka erityisesti naisiin kohdistuu. Kahtena edeltävänä sinkkuna julkaistiin Henkilökohtaisesti ja Tässä elämä on. Albumi on myynyt platinarajan rikkovan yli 30 000 kappaletta, ja se on palkittu vuoden 2006 Emma-gaalassa Vuoden parhaana pop-albumina ja Vuoden albumina.
Albumin musiikillinen hienous on siinä, että se osaa kertoa samoja aiheita kuin edeltävillä albumeilla, mutta eri näkökulmasta. Samoin tämän levyn äänimaailma on pirteämpi ja kitaravoimaisempi kuin edellinen. Avauskappale Joku raja on ainakin kirjoittajan mielestä hienoin avausraita tähän mennessä ja on myös yksi orkesterin vakavimpia ja koskettavimpia kappaleita, vieden monen perheväkivallasta kärsivän arkipäivän keskelle. Kakkoskappale Kiitos vie meidät hieman samaan tunnelmaan kuin edeltäjälevyn Onni, jossa jälkipuidaan edellistä parisuhdetta, tällä erää yhteisestä menneestä kiitollisena. Kesäkaverit on upea livehitti näin stadionilla todistaneena ja valon kappale, jossa sama aihe kuin kappaleessa Kesä -95 on nähty nyt euphoorisemmassa muodossa, surumielisen sijaan. Henkilökohtaisesti käsittelee narsistista ja Taiteilia erikoista artistipersoonaa, jotka molemmat ovat osa tämän levyn sanomaa monenlaisista haastavista luonteista, joita varmasti itse kukin joutuu joskus kohtaamaan. Varsinkin Taiteilia keskittyy hienosti takaisinkuittailemiseen.
Päät soittaa on kuin peilikuva Matkalaululle, jossa matkan sijasta tärkeys keskittyy päämäärään ja siihen kuuluisaan eturiviin pääsemiseen. Kappaleen nimi myös eeppinen. Vieläkö näitä samankaltaisuuksia on? Onko sittenkään hyvä näin harkitsee, että millaista olisi, jos parisuhde loppuisi, siinä missä Päiväkodissa se päätös on jo saatu tehtyä. Tässä elämä on kuvaa monen kolmenkympin kriisiä, sillä mitään oikeastaan ei ole saatu aikaan, ja märehdintää vahvistaa muiden menestys. Erinomaista suomalaista maailmankuvaa 20-30-vuotiaille suunnatuista paineista. Albumin lopussa on ehkä yhtyeen raskain ja ahdistunein teos Kohkausrock, joka jälleen on aivan mieletön livekappale ja viimeisenä nimikkokappaleessa palataan melankolisin tunnelmin oman rappioituneen mielenterveyden syövereihin, tällä erää onkin jo käyty mielisairaalassa kertaalleen ja paluukin on jo tulossa.
Nopeita tempoja ja melankolisia ääniä joko syntikoilla, ukulelellä tai vaikkapa viululla sekä mielenkiintoisia uusia näkökulmia ihmissuhteisiin, haastaviin ihmisiin ja mielenterveysongelmiin. Sitten myös nuoruuden menoa ja euphoriaa. Kyllä te jo tiedätte tässä vaiheessa, PMMP osaa tehdä musiikkia näistä asioista ja Jori Sjöroos tietysti tuottajana varmistanut kaiken tiellä menestykseen. Leskiäidin Tyttäret on upea kolmoslevy, joka nosti hyvän annoksen lisää livehittejä kavalkadiin ja kunnosti myös Paula Vesalaa sanoittajana eteenpäin.
Leskiäidin Tyttäret
Veden Varaan (2009)
Lukuisia palkintoja, lukuisia hittejä ja lukuisia tunnetusta lavakarismasta muodostettua keikkoja klubeilla ja festareilla. Kolmen tehokkaan studioalbumin ja ahkeran neljän vuoden jälkeen yhtye päätti ottaa huilia ja jäi tauolle elokuussa 2007, kun molemmat laulajat Vesala ja Luoti odottivat esikoisiaan. Luoti sai ensimmäisen lapsena marraskuussa 2007 ja Vesala huhtikuussa 2008. Ennen neljättä pitkäsoittoaan yhtyeeltä ilmestyi marraskuussa 2007 lastenlauluista koostuva albumi Puuhevonen, sekä Pasi Kostiaisen sekä laulajien ja Hanna Ylösen toimittama ’’PMMP’’-kirja ja ’’Kuulkaas Live!’’-DVD tuli lokakuussa 2008.
Välivuosien 2007 ja 2008 jälkeen neljäs pitkäsoitto ilmestyi 25.maaliskuuta 2009 ja se kantaa nimeä Veden Varaan. Albumin menestystä ei käy kiistellä, sillä se on PMMP:n ensimmäinen Teosto-palkinnon voittanut albumi. Vuoden 2010 Emma-gaalassa albumista napsahti myös Vuoden albumi, Vuoden rock-albumi ja Vuoden yhtye-Emmat. Megahitti Lautturi oli radioiden soitetuin kappale ja komeili myös single- ja latauslistoilla sijalla neljä.
Albumin sisältö jatkaa yhtyeen aiheiden linjaa, mutta on myös yhtyeen syvällisin. Äänimaailmaa on täytetty paljon kolkolla pianosoundilla, sekä kappalemateriaalissa on selvästi otettu myös harppaus eteenpäin. Albumin avausraita Kuvia avaa upealla kaikuvalla taustahuudollaan ja menevällä rytmillään tämän ajelehtivan albumin, kun taas upeita kolkkoja pianoja ja irti päästämisen sanomaa pääsemme kuulemaan seuraavaksi San Fransiscossa.
Kakkossinkku Lautturi on ainakin kirjoittajalle niin lähellä sydäntä, että melkein kiinni siinä. Surun kappale lähiomaisen menettämisestä on joskus tullut itsekin koettua, ja tässä kappaleessa se toteutetaan varsin kauniisti, kun sielu vielä elää kyseisen ihmisen kanssa eikä siitä pystyisi päästää irti. Neljäntenä kappaleena ykkössinkku Viimeinen Valitusvirsi elää samaa aihetta kuin Olkaa yksin ja juoskaa karkuun tai Tässä elämä on, mutta tällä erää rokataan ja märehditään oikein vuodattamalla. Oma lapsuus oli kamala, pään sisäiset epäkohdat tuli muiden ansiosta ja kaiken voi selittää sillä.
Taajamassa palataan menneisyyden maisemaan ja koetaan ajan tuomia muutoksia, ja sitten päästäänkin jälleen tuttuihin kuvioihin kappaleessa Pariterapiaa, jossa käydään läpi kolmas näkökulma samaan asiaan kuin edellisten levyjen Päiväkoti ja Onko sittenkään hyvä näin – kappaleissa. Ero ei suinkaan ole tapahtunut mutta suhteen syvyyksissä eletään ja erilaisia toisen ihmisen epäkohtia listataan, laulanta on kuin suoraan parisuhdeterapian istunnolta. Ja jälleen upea pianomelodia!
Ehkä soitannallisesti haastavimpia ja raikkaimpia yhtyeen kappaleita on Merimiehen vaimo, ja se osoittaa muusikoiden osaamisen jo tässä vaiheessa. Kappale on yhtyeen iloisimpia, vaikka sanat kertovatkin yksinäisestä vanhuksesta. Tulva muistuttaa Samuli Edelmanin ja Sanin kappaletta Tuhannen yötä, mutta tässä on huomattavasti synkempi sanoma katastrofista. Levyn loppupuoliskolla kaihoisa entisen elämän muistelu ja nykyelämän märehtiminen korostuu vielä kappaleessa Lapsuus loppui, ja mainitaan nyt vielä piano tässäkin kappaleessa. Lopetuskappale on yhtyeen katalogin eeppisin, harvan suomirock-orkesterin käsistä lähtee yli kahdeksan minuutin kestoista kappaletta. Se vaikenee joka pelkää sopii hienosti tämän vuotavan albumin loppuun, kun julistetaan kylmää totuutta ja suljetaan pelokkaiden suut.
Tämä neljäs albumi on mahdollisesti yhtyeen teknisesti parasta antia, joka on Virran, Vehmaisen ja Kytölän osoitus vuosien kulumisesta, ja on myös sanoituksiltaan varsin kypsynyt versio yhtyeestä. Nuoruus ei ole ikuista, ongelmat kulkevat elämässä mukana yleensä hyvin pitkään eikä maailmanmeno ainakaan helpotusta tuo. Edellisen ja tämän albumin välissä koettiin myös finanssikriisi kotimaassamme vuonna 2008, joten sillä lienee myös vaikutusta musiikillisesti tämän lätyn tekemisessä. Mene ja tiedä. Luoti ja Vesala kuitenkin ovat tämän levyn myötä raivanneet tiensä suomirock-pioneereihin ja suunnannäyttäjiin ja Vesala sanoittajana yksi parhaita kannanottajia hyvinkin maanläheisiin ihmisten ongelmiin ja niiden kulkuihin. Orkesterin parhaisiin meneviä levyjä, vaikka taso huipulla on ollutkin jo kahden edellisen ajan.
Veden Varaan
Rakkaudesta (2012)
Yhtye keikkaili jo vuoden 2009 kesällä kolmen lapsen kanssa, sillä Luoti sai toisensa kyseisenä vuonna. Osa tuon kesän keikoista jouduttiinkin perumaan kyseisen asian takia. Loppuvuodesta Luoti ja Vesala saivat myös kutsut Linnan juhliin. 2010-luvun alku oli siis tätä myöten vahva suunnannäyttäjä seuraavalle studioalbumille. 16.huhtikuuta 2012 yhtyeen seuraava uusi sinkku Heliumpallo julkaistiin, ja lopulta 11.kesäkuuta 2012 julkaistiin koko albumi Rakkaudesta. Albumi sai Soundilta vain kolme tähteä arvosteluissa ja Rumbalta neljä, jättäen sen ehkä kriitikoiden mukaan heikoimmaksi suoritukseksi yhtyeeltä. Albumi kuitenkin myi kultaa jo julkaisun jälkeen ja PMMP sai sillä Emma-ehdokkuudet Vuoden yhtyeeksi ja Vuoden pop-albumille.
Kun levyn äänimaailmaa ja sanoituksia kuuntelee, on tästä helppo päätellä sen olevan yhtyeen rauhallisin ja kypsin albumi. Jos albumit pitäisi määrittää ihmisen iän mukaan, olisi debyytti maksimissaan parikymppinen ja kolme seuraavaa jossain 20–30-vuotisuuden sisällä. Tämä viimeinen on kuitenkin, jo reilusti vanhempi kun edeltäjä Veden Varaan, lähempänä jopa neljääkymppiä. Avauskappale 4ever young on jo ensimmäinen merkki siitä, ettei enää jakseta märehtiä eikä kipuilla oman itsensä kanssa vaan todetaan, ettei nuoria voida olla ikuisesti ja itseään ei viitsi ottaa liian vakavasti. Korkeasaari on kannanotto perhe-elämän merkityksestä ja arjen pienistä iloista. Heliumpallo nousee tämän levyn yhdeksi isoimmista hiteistä, joka livenä toimii todella mukaansatempaavasti. Kappaleessa muistellaan menneisyydessä tapahtunutta huonoa suhdetta, jossa jälkiviisaana todetaan myös vastapuolen henkilön kipuilleen elämässään. Koko show viljelee itsetunnon parantumista ja oman itseytensä tärkeyttä.
Jeesus ei tule oletko valmis käsittelee jälleen jokaisen omaa epävarmuuden julkistamista, ja kukapa ei vanhempanakin hieman itseään katsoisi kuitenkin peilistä hieman vinoon, kun kadulla kukkii täydelliset mallit mainoksissa. Mutta onko heilläkään oikeasti kaikki hyvin? Hienot pianot kuuluvat tälläkin levyllä, varsinkin tässä kappaleessa.
Kakkossinkkuna levyltä julkaistiin seuraava kappale Rakkaalleni, joka julkaistiin samana päivänä kuin albumi itse. Tämä kappale menee ehdottomasti levyn parhaimmistoon ja saa aina kyllä hieman silmät kostumaan, koska se on yhtyeen kauneimpia kappaleita. Yksinkertaisesti: me kaikki tarvitsemme jonkun rakkaan ihmisen. Ilman heitä me laulun mukaisesti hirttäisimme itsemme patteriin. Kappale on hymni kaikille rakkaille ihmisille ja eläimille, jotka luovat meille tilaisuuden olla me, ja kehittyä ihmisinä.
No seuraavaksi mietitään, että miten niitä tyttöjä tehdään. Tytöt on upea rap-henkinen kappale, jossa luodaan uskoa jälleen tytöille ja naisille ja heidän tärkeydelle. Valoisampi näkökulma samasta aiheesta kuin Joku raja ja toimii stadion-kappaleena jälleen mainiosti. Tämän jälkeen tiedetään, miksi mimmit on mimmejä ja luo liimaa porukkaan kuin porukkaan! Yhtyeen studiokatalogin loppu häämöttää. Pahvinaamari on jälleen kuvaus epäluotettavasta ja hankalasta vastapuolesta parisuhteessa. Saadaan VIELÄ yksi kulma parisuhteen hankaluuksiin ja loppumiseen liittyviin asioihin. Tällä erää kumppanin surkeus tiedetään jo vahvasti, sillä eihän pahvinaamarin takana oleva totuus ole koskaan kivaa kuultavaa.
Kevään valo on yksi Luodin ja Vesalan tämän levyn yhteislauluista kertosäkeessä. Valo keväällä toki tässä kappaleessa on viittaus siihen, että ennakoi jonkin uhkaavan asian tulemisen niin ei koe sen kanssa ongelmia. Viimeinen kappale Toivo lisää tärkeän asian siihen, mistä oikeastaan koko orkesterin kappalemateriaali kertoo. Aina on oltava toivoa ja ilman sitä ei voi elää, vaikka kuinka koettelevia ihmissuhteita ja raskaita tilanteita elämässä kohtaakin.
Tämän aikuismaisen lähestymistavan omaava albumi on upea viimeinen albumi PMMP:n studiotuotannossa, ja se päättää ikään kuin yhtyeen sanoituksien tarinoita. Lopulta aina todetaan asiat itselle ja huomataan, että ei ole ollut yksin virheellinen tai yksin ei tarvitse yrittää selviytyä elämässä. Se on myös yhteistä juhlaa ja yhteisöllisyyden ja voimavarojen korostamista. Mahdollisesti yhtyeen taso huomioon ottaen vähiten hyvä albumi, mutta joka tapauksessa hyvä sellainen se on.
Rakkaudesta
13.toukokuuta 2013 yhtye ilmoitti lopettavansa uransa, ja jäähyväiskeikka oli Helsingin jäähallissa 27.lokakuuta 2013. Yhtye ilmoitti syyskuussa 2023 comebackista, joka tehtiin kesän 2024 aikana sisältäen festarikeikkoja Ilosaaressa, Provinssissa ja Ruisrockissa. Elokuun lopussa oli odotetut Koko Show-stadionkeikat Olympastadionilla, ja syksystä yhtye teki vielä Viimeinen Valitusvirsi- nimisen jäähalli- ja klubikeikkakiertueen. Loppuvuodesta Luoti ja Vesala nähtiin Linnan juhlissakin vuoden suuren comebackin ansiosta.
Ei käy kenelläkään kiistäminen, mitä tämä orkesteri toi suomeen ja suomirockiin ja kuinka valtava vaikutus sillä on moneen nykyajan orkesteriin. Mainitaan nyt vaikka IKINÄ, joka on täysin kuin PMMP mutta metalliversiona. Tai vaikka Luukas Oja, joka ammentaa musiikkiaan PMMP:stä ja sen kuulee. Kirjoittajan omasta mielestä yhtyeellä ei ole yhtäkään huonoa kappaletta. Jokainen levy kuuluu kotimaisen musiikin suosikkeihin, mutta huippua pitää Kovemmat Kädet. Yhtye voitti uransa aikana yhteensä yhdeksän Emma-palkintoa ja oli ehdolla jopa 23 kertaa. Teosto-palkintokin napsahti neljännestä Veden Varaan-albumista. Levyjä on myyty yli 370 000 kappaletta, joista ylivoimaisin on juuri kakkosevy Kovemmat Kädet yli 100 000 levyn myynnillä.
’’Otan Koko show’n, oli mitä vaan, koko paketin, mitä siihen kuuluukin’’.
