‘’Kasarin’’ sydämeen hypätessäni ensimmäistä kertaa menee albumivalinta jälleen rohkean spontaanille ratkaisulle, koska tämän artistin musiikki on kirjoittajalle melko vierasta. Kyllähän Bruce Springsteen on soinut joidenkin hittien verran radiossa, mutta tämä albumi onkin hyvin mielenkiintoinen syrjähyppy omasta valikoimasta. Born in the U.S.A. lähdetään nyt ruotimaan hyvin uteliaissa tunnelmissa.

Kyseessähän on yhdysvaltalaisen laulaja/lauluntekijä Bruce Springsteenin seitsemäs studioalbumi, joten mittava on ura ollut ja tähän asti. Born in the U.S.A. julkaistiin levy-yhtiö Columbia Recordsin voimin 4.kesäkuuta 1984 ja se osoittautui myöhemmin jättimenestykseksi. Levy on myynyt yli 30 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, joista pelkästään Yhdysvalloissa albumi on myynyt 15 miljoonaa kappaletta eli 15-kertaisen platinalevyn rajan, ja Australiassa platinaraja rikkoutui 13 kertaa. Mainittakoon myös Suomen kaksinkertainen platinaraja. Kyseinen levy on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä albumeita, ja Rolling Stone-musiikkilehti valitsi levyn parhaiden 80-luvun rock-albumien listalla sijalle kuusi.

Levyn musiikkia kun kuuntelee jo alusta asti, herää ainakin itselle tunnelma todellisesta monumentista Yhdysvaltalaisessa elämässä ja tarinoissa. Nimikkokappale kertoo Vietnamin sodan veteraanien kotiinpaluusta, Darlington Country kertoo kun ajetaan New Yorkista pitkä matka pienempään paikkaan, I’m On Fire kertoo vuorostaan himosta toisen sukupuolen edustajaa kohtaan, Glory Days sijoittuu kohtaamiseen vanhan tutun kanssa, kuka oli lukioaikoina baseball-tähti ja Downbound Train ottaa kantaa yhdysvaltalaiseen työväenluokkaan kohdistuvaan raakaan elämäntapaan, kun ekonomia on ongelmallista ja parisuhde on kivillä. Dancing In The Dark vuorostaan on sumusta luomisen tuskassa, mikäli yrittää tehdä menestyvää musiikkia. Levy on alusta loppuun melodista rockia, ja tämähän Springsteenin yhtyeineen tuotteena tiedetään. Itselle korvaan pistää myös laulussa tuleva kaiku, ja kauniit syntikat, joita vahvasti on esillä ainakin kappaleissa I’m On Fire, Downbound Train ja Dancing In The Dark.

Tituuleeraan Bruce Springsteenin musiikin usein ’’setärockiksi’’, ja huomaan siitä puhuttavan myös stadionrockina. Levy on vahva esimerkki 80-luvun melodisesta rockista ja sanoitukset on tehty sydänverellä. Springsteenin musiikki ei kuitenkaan itselle uppoa ihan niin hyvin, kuin kaltaisistaan esimerkiksi Dire Straits, mutta I’m On Fire ja Dancing In The Dark tuli soitettua vielä uudestaan. Oli kuitenkin antoisaa saada lukea Springsteenin sanoituksia varsinkin tämän albumin kohdalla.