Kotimaisessa musiikissa lämmittää mukavasti aina sydäntä, kun kappaleiden sanat kertovat suomalaisten synkästä mielenmaisemasta ja vaatimattomuudesta. Melankoliset tunnelmat ovat ehdottomasti meidän ylpeytemme aihe. Murheita on niin paljon, että ratketaan ryyppäämään eikä tuo taivaskaan ulkona kovin pitkää aikaa vuodesta pysy valoisana. Tämän aiheen legendoihin kuuluu ainakin Leevi and the Leavings ja Juice Leskinen, joista ensimmäisenä mainittu on varmasti innoittanut musiikillaan seuraavaa kaksikkoa, eli Karjalaisten siskoksia Annaa ja Kaisaa, jotka muodostavat yhtyeen Maustetytöt.
Heidän debyyttinsä, 25. lokakuuta 2019 ilmestynyt Kaikki tiet vievät Peltolaan oli suomalaisille jotain mistä oltiin tyytyväisiä. Avausviikolla loka-marraskuun 2019 vaihteessa se nousi Suomen virallisen listan sekä albumilistan ykkösiksi, ja sen 2000 kappaleen vinyylipainos oli loppuunmyyty jo ennen listojen julkistamista. Albumi myi kultalevyn rajan jo joulukuussa ja olin täten toiseksi myydyin kotimainen albumi vuonna 2019. Ja kaikki tapahtui noin kahdessa kuukaudessa.
Vaalasta lähtöisin olevien siskosten työnjako tällä albumilla menee niin, että Anna soittaa kitarat ja laulaa taustalaulut, kun Kaisa soittaa koskettimia ja toimii päälaulajana. Rumpukone hoitaa rytmin. Kappaleet ovat yksinkertaisen kaavan kautta mukavaa kuunneltavaa, ja sanoitukset kertovat laajasti kansalaistemme raskaasta mielestä. Se oli SOS kertoo kestomasennuksesta ja pitkistä lääkekuureista sekä epäonnistumisesta, kun nimikkokappaleessakin joudutaan hakemaan apua psykiatriselta osastolta (Peltola on Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrinen osasto). Tein kai lottorivini väärin valittaa rahaongelmista ja ymmärtää Afrikassa hädässä olevia. Tässäkin sanoissa halpa kalja ja lääkkeet maistuu. Talvi Talvikin kanssa muistelee vuorostaan, kun kaverilla oli hankalaa ja alkoholismia pukkasi, ja Viidetoista päivä hakee selvästi pientä inspiraatiota eräästä Leskisen Juicen kappaleesta, ja nyt sitten on oltu ilman rakasta ihmistä ja kaljaa jo noin kaksi viikkoa. Ja sitten on vielä Halpaa kaljaa ja reseptivapaita särkylääkkeitä.
Levyn aiheet ja teema keskittyvät melko samoihin aiheisiin, sanat kalja ja lääkkeet sanotaan levyllä monessa kappaleessa ja epäonnistuminen ja pohjakosketus on ihannoitu aihe, jolle tielle on jääty. Nämä aiheet ovat kuitenkin tässä valtaosin kylmässä ja pimeässä maassa hyvinkin ihmisten mielissä, ja alkoholismi sekä masennus ovat kansantauteja. Levy kerää siis yksinkertaisuutensa vuoksi paljon samaistujia, ja on herättänyt kotimaisessa musiikissa kaivatun ilmiön esiin. Albumin klassikot, kuten Se oli SOS, Tein kai lottorivini väärin, Soitin sulle sanoakseni en mitään ja Viidestoista päivä on kappaleita, joita tulemme kuulemaan aina radioiden myötä ihan karaokebaareissa asti vuosikymmenien varrella.