Jos lähdetään puhumaan 2000-luvun alussa syntyisistä poptähdistä, eli toisin sanoen 2020-luvulla läpimurtoaan suorittavista artisteista, on ensimmäisten joukossa mainittava ehdottomasti Billie Eilish. Tämä 2001 vuonna syntynyt yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä on aloittanut pohjustamaan uraansa jo vuonna 2015, jolloin hän oli vasta 14-vuotias. Eilishin matka syksystä 2015 aina vuoteen 2018 sisälsi EP:n julkaisua, miljoonahiteiksi nousseita singlejä sekä 13 Reasons Why-sarjan soundtrackeja. Emme lähde kuitenkaan ruotimaan nuoren tulokastähden uraa enempää, vaan hypätään suoraan vuoteen 2019, jolloin uunista ulos tuli hänen debyyttilevynsä When We Fall Asleep, Where Do We Go?
Debyyttilevyn ajankohdaksi artisti itse ilmoitti tammikuussa 2019, että julkaisupäivä on 29.maaliskuuta. Samaan hän julkaisu albumin kansikuvan ja uuden singlen Bury a friend. Heti julkaisun jälkeen albumi nousi BillBoard 200-listan kärkeen, ja kaiken kaikkiaan se nousi kärkeen 24 eri albumilistauksessa. Albumi oli vuoden 2019 myydyin albumi jenkeissä, sekä lisäksi Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Ruotsissa, Itävallassa ja Latviassa. Albumi tietysti sai myös vuoden 2019 Grammy-palkinnot mm. Parhaana albumina, levytyksenä ja parhaana lauluna ja vuoden parhaana uutena artistina. Eilish on näin ollen nuorin henkilö ja samalla ensimmäinen nainen, joka on pystynyt voittamaan kaikki neljä edellä mainittua Grammyä. Jopa täällä suomessa se sai Emma-gaalassa 2020 palkinnon edellisen vuoden myydyimpänä levynä 54,7 miljoonalla striimauksella.
Tosiaan tulokasartisti, eikä millään pienellä marginaalilla vuonna 2020, kun uusi vuosikymmen pärähti käyntiin. Albumin kaikki kappaleet Eilish ja isoveli Finneas O’Connell ovat sanoittaneet, ja O’Connell toiminut myös tuottajana. Kaksikon luomaa musiikkia kuvaillaan pop/elektropop-musiikiksi ja trap-musiikiksi. Albumikimara on samaa mieltä, mutta äänimaailma herättää myös mieleen sanan ’’kummituspop’’. Se korostuu heti ensimmäisellä varsinaisella kappaleella Bad guy, josta nousikin albumin ykköshitti ollen hyökkyaallon lailla koko maailman yli pyyhkäissyt valtavirtahitti ja tällä hetkellä noin 2,7 miljardia striimausta Spotifyssä. ’’Pahan äijän’’ kertosäkeen ujeltava ja tarttuva melodia kyllä tulee varmasti kestämään hyvin ajan hammasta ja on tarttuvaa settiä.
Seuraavissa kappaleissa erityisesti Xanny, You should see me in a crown ja WIsh you were gay onnistuvat myös tartuttamaan trap-musiikin matalaa basson murinaa ja rentoutunutta Eilishin laulantaa soljuvasti, mikä oikeastaan pidemmälle kuunnellessa on vahvasti tämän levyn teema. When the party’s over on Eilishiä rentoutuneimmillaan, ja aavemainen, ’’underground’’-henkinen trap/elektrosekoittelu jatkuu My strange addictionissa ja Bury a friendissä. Loppualbumi mennään Eilishin ohjauksessa, varsinkin I love you ihastuttaa laulannan puolesta aina uudestaan.
Musiikillisesti tämä on ollut tuore henkäys rentoa ja rennon aavemaista sekä underground-henkistä eletropoppia ja trappia, mikä siis on hiphopin alalajeja yhdistettynä matalaan bassoon. Huonompia biisejä mukaan ei mahdu, vaan enemmän keskinkertaisia oli esimerkiksi All the good girls go to hell, 8 ja Listen before i go. When We Fall Asleep, Where Do We Go? nimensä mukaisesti on hieman unisen oloinen ja sillä tapaa hyvin kiintoisaa pop-musiikkia. Siellä täällä pianot pimputtelevat musiikkissa basson ja rytmin mukana, joten tämä on kuin laittaisi pitkän työpäivän jälkeen pieruverkkarit jalkaan ja haluaisi tunnelmoida pop-musiikin vietäväksi.
