Metalcore ja kauhu. Tavallaan ne ovat aina sopineet toinen toisilleen, kuten esimerkiksi mahtava Saw 3:n yksi soundtrackeista, All That Remainsin kappale This Calling, nyt yhtenä esimerkkinä. Mutta että kokonaisen albumin mittaista teatteriesitystä? Ei kirjoittaja sellaista kaaviota vielä muutamia vuosia sitten tiennyt edes olevan. Sitten tuli Ice Nine Kills, jonka myös viime kesänä Albumikimarakin oli todistamassa Helsingin Olympiastadionilla. Arviossa näin Halloweenin ja Spookctoberin kunniaksi on kauhumetalliteatterin Grand Slam, Ice Nine Killsin vuonna 2021 julkaisema Welcome To Horrorwood: The Silver Scream 2.
Levy julkaistiin 15.10.2021, ja sen kaupallinen menestys on yhtyeen toistaiseksi suurinta, ollen edelleen sen viimeisin kokopitkä julkaisu tätä kirjoittaessa. BillBoard 200-listalla se saavutti sijan 18 sekä Hard Rock Albums chart-listauksessa se saavutti ykkössijan. Levy on ensimmäinen, jossa mukana ovat basisti Joseph Occiuti ja kitaristit Dan Sugarman ja Ricky Armellino. Tällä pirun teatterilla vierailee Cannibal Corpsen George ”Corpsegrinder” Fisher kappaleessa Take Your Pick, ja Panic! At The Discon Jacoby Shaddix kappaleessa Hip To Be Scared.
Noh, mitä tämä kauhuteatteri nyt sitten sisältää? Biisimateria on saanut innoituksensa tunnetuista kauhuelokuvista, kuten esim. Child’s Play (Assault & Batteries), Psycho (The Shower Scene), American Psycho (Hip To Be Scared), Pet Sematary (Funeral Derangements) tai Hostel (Wurst Wacation). Jokainen kappale on sidoksissa johonkin kauhuelokuvaan, mutta aivan jokaista eri tarinaa ei nyt tarvitse eritellä. Musiikki on rakennettu jokaisessa biisissä upeasti, ja tuntuu että biisit ovat kytköksissä hienosti toisiinsa. Kuuntelija saa kulkea matkan läpi julman auditiivisen sirkuksen tätä läpikuunnellessa, ettei sitä viitsi tarpeeksi painottaa.
Keulahahmo, laulaja Spencer Charnas on mies oikeassa tehtävässä. Hän osaa melodiset osuudet, hän osaa matalat ja julmat örinät, hän osaa elää jokaisen kauhuhahmon musiikin ja myös kappaleiden musiikkivideoiden läpi, että voisin kutsua tätä jo ilmiöksi. Kuvitelkaa tilanne, jossa istutte katsomaan elokuvaa, jossa meininki aloitetaan ensiksi tapporutolla, sitten asunnon nurkassa oleva nukke herää eloon veitsi kädessä, kunnes meininki vaihtuu hetkessä kuolleiden eläinten kostoon. Tai päähahmo tajuaa olevansa psykopaatti, ja meininki vaihtuu hetkessä veriseen kostotarinaan tai jonkinlaiseen ihmiskärpäsmutaatioihin.
Albumi on yksi iso vaiheikas ja äärimmäisen viihdyttävä lento läpi kauhuelokuvien valkokankaan, jossa jokainen oma tarinansa sisältää myös omia pieniä vaiheita. Jatkaa, mihin debyyttilevy The Silver Scream jäi, ja ottaa paikkansa modernin metalcoren taidegalleriassa.